Tämä kirja olikin ponnistus! Siri ja kiemurainen kotimatka ilmestyi toukokuussa.
Olin innoissani kun kustantaja näytti vihreää valoa uudelle kirjalle, mutta samalla huolestuin, että millä ajalla ehdin piirtää kuvitukset ja pysyykö kynä vielä kädessä.
Lisähaastetta työhön heitti Ruuti, dalmatiankoiran pentu joka muutti meille asumaan viime vuonna ja vei aika kokonaisvaltaisesti huomioni muualle.
Mutta tavanomaisten itkujen ja hammastenkiristysten jälkeen kirja valmistui aikataulussa, ja siitä tuli mielestäni oikein toimiva tarina.
Siri ja kiemurainen kotimatka -kirja jatkaa samalla idealla kuin aiemmatkin Siri-kirjat, eli kirjan kuvituksessa Sirin ja Siinan mielikuvituksen synnyttämät miljööt muuttuvat oikeiksi. Mutainen pelto on Siperia, ja lähimetsikkö Amazonin sademetsä.
Tämä uusinkin Siri-kirja muuten perustuu tositarinaan. Lapsena kävin siskojeni kanssa pianotunneilla (en juurikaan oppinut soittamaan), ja kotimatkaan kului välillä aikaa, koska tahdoimme kiertää kaikki ryteiköt ja ojanpohjat. Kirjan Amazonin sademetsä on tosielämässä Liikistön muinaismuistoalue Ulvilassa, ja Siperia oli sen vieressä oleva pelto, jonka tilalla taitaa nykyään olla Ulvilan vapaa-ajankeskuksen nurmikenttää.
Ja kirjassa kuvattu tapahtuma eli Sirin kengän juuttuminen mutaan tapahtui myös oikeasti siskolleni. Tässäpä tulee pieni tiedonmurunen, joka ei päätynyt kirjaan: Kutsuimme peltoa Siperiaksi, mutta sen kohdan, johon kenkä upposi, nimesimme heti episodin jälkeen ”jättiläisen pempuksi”. Kirjaa kirjoittaessa iski itsesensuuri ja päätin puhua vain Siperiasta🤣
Olin jo pitkään halunnut piirtää jotain viidakkoon liittyvää, ja nyt se vihdoin toteutui. Sain piirtää palmuja, liaaneja, puumajoja, tukaaneja, apinoita ja papukaijoja.
Vaikka Siri-kirjojen miljööt ovat Sirin ja Siinan mielikuvitusta, niin yritin tehdä piirrokset niin, että niissä olisi edes pieni totuuden hiven. Lapset seikkailevat Amazoniassa, joten selvä juttu: kuvituksessa olevien eläinten pitää olla sellaisia, joita oikeastikin elää Etelä-Amerikassa. Minun täytyi toisin sanoen jättää pois leijonat ja tiikerit ja elefantit. Alligaattorit ja jaguaarit puolestaan kävivät. Kasveista ei ollut niin väliä😜
(Edellisessä kirjassa meinasi käydä köpelösti, kun piirsin pingviinejä pohjoisnavalle. Mutta sen sain selitettyä kirjan juonella: Sirin mukaan ne olivat muuttotundrapingviinejä.)
Yllä oleva kuva on kirjan kohdasta, jossa Siri ja Siina istuvat rakentamansa majan katolla ja ryhtyvät nimeämään näkemiään lintuja. Tässä kohtaa minulla oli myös sama haaste, eli tahdoin että tytöt mainitsisivat edes joitain oikeasti Etelä-Amerikassa tavattavia lintuja. Noh, listalle päätyvät sellaiset harvinaisemmat lajit kuten kananas, tappajahaikara ja amatsontiainen.
Jos tahdot tutustua kirjaan paremmin, niin löydät sen kirjastoista ja kirjakaupoista, ja myös kustantamo Myllylahti myy kirjaa.
Leea Simola 